Tuli sitten elokuu ja olimme päättäneet pitää yhteisen loman. Hän matkusti ulkomaille luennoimaan muutamaksi päiväksi ja siinä yhteydessä oli mainio tilaisuus toteuttaa niin matka kuin muutamia yhteisiä unelmia joita emme olleet vielä ehtineet toteuttaa. Olin jossain elämäni vaiheessa purjehtinut castina niin kotimaan vesillä kuin ulkomaillakin ja halusimme yhdessä kokea purjehtimisen nautinnon suurella aavalla merellä. Tämän matkan yhteydessä se olisi ehkä mahdollista ja aloitin järjestelyt jo kotimaassa ennen matkaa. Kaupunki olisi hankala kulkemisen kannalta, esteitä ja haasteita olisi paljon, mutta vanhojen kontaktieni kautta pystyin hoitamaan suuren osan asioista jo etukäteen. Emme suhtautuneet epäkohtiin kovin vakavasti sillä olimme tottuneet siihen että kaikki asiat ovat järjestettävissä, se vaan vaatii hiukan työtä ja ponnistelua. Tässä vaiheessa lienee syytä myös kertoa että minä olin lopettanut työt. Irtisanoin itseni ja päätin keskittyä kokonaan meihin. Yhdessä olimme tulleet siihen tulokseen että pärjäämme hyvin ilman minun työtäni, lisäksi työni oli rajoittanut yhdessäoloamme ja harrastuksiamme, joten se sai mennä. Hän oli myös saanut tarjouksen vanhemman tutkijan paikasta, mutta kieltäytyi siitä, emme halunneet sitoutua mihinkään sillä uskoimme tulevamme mainiosti toimeen ilman näitä sitoumuksiakin. Meillä oli paljon haaveita, unelmia ja suunnitelmia joten aivan varmasti jokin niistä myös toteutuisi. Luotimme siihen ja aloimme rakentaa elämäämme sen varaan.
Jotkut vanhat ystäväni ottivat minuun yhteyttä vähän huolestuneina. Miksi olin jättänyt työn ja lähtenyt, en pitänyt heihin enää yhteyttä niin tiivisti emmekä järjestäneet juhlia ja tapaamisia niin kuin ennen. Heidän huolestumisensa hiukan askarrutti mieltäni ja mietinkin mitä minun pitäisi tehdä rauhoittaakseni heitä. Meillä kaikilla oli oma henkilökohtainen yksityiselämämme, mutta olimme silti pitäneet yhtä hyvin säännöllisesti ja nyt tämä säännönmukaisuus ja kaavamainen käytös oli osaltani loppu. Kirjoitin muutamia kirjeitä ja soitin puheluita silloin tällöin kun aikaa oli. Monet ystävistänikin olivat kiireisiä emmekä siis sopineet mitään muuta kuin että pidämme yhteyttä jatkossa kun aikaa on. Kerroin jotain matkasta ja suunnitelmistamme, mutta ei mitään yksityiskohtaista, vain sen mikä kuuluu hyviin tapoihin ja on luonnollista ilmoittaa ystävien ollessa kyseessä. Kaikki oli siis hyvin, mitään ovia ei ollut sulkeutunut vain uusia oli avautunut ja elämä siis jatkui tahoillaan ehkä hiukan muuttuneena ja erilaisena kuin ennen, mutta kuitenkin olimme edelleen ystäviä niin kuin aina ennenkin. Lähtiessämme painoin oven kiinni ja tiputin avaimen postilaatikkoon sillä eräs ystävämme oli tulossa käymään luonamme sillä aikaa kun olimme poissa. Talo ei siis jäisi täysin tyhjilleen poissaolomme ajaksikaan.
Eräänä päivänä olin ostoksilla ja kiertelin kaupunkia yksinäni. Odottelin hänen paluutaan keskustassa hotellin tuntumassa ja mietin mitä tekisimme, menisimmekö ehkä syömään tai vain lasilliselle, vai olisiko hän väsynyt ja haluaisi vain levätä. Sitten hän soitti ja kertoi olevansa matkalla ja kysyi missä tapaamme. Koska oli kaunis lämmin päivä ehdotin erästä terassia aivan hotellimme kupeessa. Ehtisin kävellä sinne siinä ajassa kun hän ajaisi ruuhkan läpi keskustaan. Puikkelehdin ihmismassan läpi, kävelin metrokuilun portaisiin ja oikaisin kadun alta jotta minun ei tarvitsisi seistä liikennevaloissa. Putkahdin esiin toisella puolella katua ja siinä hänen taksinsa jo olikin. Hän näytti olevan hyvällä tuulella joten arvelin että päivä oli mennyt oletettuakin paremmin. Hän näki minut jo kaukaa kun nousin portaita ja tervehti minua leveästi hymyillen, tästä voi päätellä että tämä voi tietää vain hyvää. Viimeaikoina hän oli aina ollut iloinen, mutta tänään hän oli erityisen iloinen, joten luvassa oli siis entistäkin hauskempi iltapäivä ja ilta. Valitsimme pöydän varjosta, itse asiassa siihen aikaan päivästä jo lähes kaikki pöydät olivat varjossa ja ne harvat joihin aurinko vielä paistoi olivat luonnollisesti varattuja. Pöytä oli siisti, puhdas valkoinen liina jota kukaan ei ollut vielä ehtinyt tahria ja vaikka pöydät oli aseteltukin epätasaisen kivetyksen päälle ei tämä nimenomainen pöytä keinahdellut, joten mitä parhain valinta kurkottautua pöydän yli, painaa kyynärpäät liinalle ja keskustella lähekkäin tarvitsematta korottaa ääntään ympäröivän hälyn pakottamana. Tilasimme maitokahvia ja voisarvia pikkupurtavaksi. Näin kuumana päivänä ei tarvittu muuta päiväsaikaan. Tämän lisäksi hän halusi ehdottomasti lasilliset viiniä, sillä hänellä oli kuulemma jano. Se tuntui haetulta selitykseltä sillä vesi olisi ollut ehdottomasti parempi valinta janoon, mutta arvasin heti että viinillä on myös jokin muu suurempi merkitys niin kuin aina. Olin pakahtua hänen puhetulvansa alla. Miten luento oli herättänyt suurta mielenkiintoa ja keskustelu oli jatkunut pitkään niin että ajanpuutteen vuoksi se oli pitänyt jättää kesken. Kysymykset olivat olleet erittäin asiallisia ja mielenkiintoisia, ne osoittivat miten kiinnostava ja tärkeä aihe oli. Hän esitteli joitakin käyntikortteja joita oli saanut ja kertoi henkilöistä muutamia yksityiskohtia, mutta ei mitään vielä siitä mitä jatkossa mahdollisesti seuraa. Hän oli hyvin tyytyväinen ja toiveikas tulevaisuuden suhteen. Tämä matka ja luento olivat jo avanneet uusia näkökulmia ja mahdollisuuksia. Hän oli tyytyväinen ratkaisuunsa ettei ottanut hänelle aikaisemmin tarjottua vakanssia vastaan, se olisi ollut aivan liian tylsää ja tavanomaista. Hänellä oli nyt paljon suunnitelmia ja hän halusi keskustella niistä kanssani.
Istuimme siinä pitkän tovin. Kahvi ja viini oli juotu ja tilasimme vielä toisenkin viinin. Monet hänen ajatuksistaan saivat minut mietteliäiksi sillä tämä voi tarkoittaa vain yhtä, täysin uutta ja erilaista odottamatonta tulevaisuutta. Se ei niinkään arveluttanut minua, mutta se hämmensi minut. Jotkut toiveet voivat toteutua aivan kuin luonnostaan ja jotkut taas, niin, eivät toteudu koskaan. Meillä oli mahdollisuuksia ja oli oma valintamme miten ne käyttäisimme. Tällainen tilanne elämässä ei ole kovin tavanomainen tai edes todellinen. Usein joutuu valitsemaan sen mitä saa, mutta me voisimme valita mitä haluamme. Uskomatonta ja suorastaa huimaa, en ollut uskoa tätä todeksi, mutta niin kuin hän sen minulle kertoi, niin totta se oli joka sana. Pitkän keskustelumme jälkeen lähdimme hotelliin tarkoituksenamme levätä hetki ennen illallista. Tänään söisimme ehkä kahden sillä emme olleet sopineet mitään tapaamisia tälle illalle. Hän oli iloisempi kuin koskaan ja hyvin hilpeällä tuulella varsinkin sen toisen viinilasillisen jälkeen. Hississä suutelimme, joka ei ollut meille tavanomaista, emme koskaan osoittaneet tunteitamme julkisilla paikoilla. Toki hississä ei lisäksemme ollut muita kuin valvontakamera. Kun tulimme huoneistoon laitoin ilmastoinnin viileämmälle sillä oli kuuma elokuinen ilta ja aurinko oli porottanut ikkunoista koko pitkän päivän. Hän meni keskelle olohuoneen lattiaa, katsoi minuun hymyillen ja ehdotti että ottaisimme vaatteet pois. Eikä minulla luonnollisestikaan ollut mitään sitä vastaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti